11/20/2017

AIKA SANOA NÄKEMIIN

Niin se aika vaan kuluu ja tämäkin blogi, uskokaa tai älkää, on jo huikeat viisi vuotta vanha. Näihin kaikkiin viiteen vuoteen on mahtunut mahtavia kokemuksia ja ihmisiä, mitä olen tämän blogin kautta elämääni saanut. Mutta aika aikansa kutakin, näyttää tämä pieni blogini tulleensa tiensä päähän. Kun niihin muutamiinkin kommentteihin vastaaminen unohtuu ja bloggeriin koittaa kirjautua kerta toisensa jälkeen yliopiston käyttäjätunnuksilla, voi olla sanomattakin selvää että tämä paikka tuntuu jo hiukan vieraalta :D Ja kuten olen jo varmaan aiemmin todennut, on blogimaailma kehittynyt sellaiseen suuntaan, joka ei tunnu omalta minulle.

Vaikka bloggaaminen on tuonut elämääni paljon ihania asioita, olen huomannut kuluneen vuoden aikana kuinka paljon blogi ja some on aiheuttanut myös stressiä minulle aikaisemmin. Eläminen kameran linssin läpi, jatkuva kuvien julkaiseminen blogiin ja instagramiin ja niinkin turha pettymysten pettymys, kun yksikin seuraaja lähtee (nyyhkis), oli yllättävän kuluttavaa nuorelle ihmiselle. Nyt kun tuon kaiken on jättänyt taakseen ja kuvia tulee otettua ja lisättyä someen silloin kuin kivalta tuntuu välittämättä minkään valtakunnan seuraajamääristä ja muusta turhasta, on elämä ollut paljon rennompaa ja mikä parasta, olen oppinut olemaan tilanteissa läsnä ja nauttimaan niistä. Jokaisesta ihanasta hetkestä ei tarvitse ottaa kuvaa. Muistakaa ihmiset rakkahat tekin nauttia täysillä jokaisesta hetkestä.

Vaikka nyt tämä on (ainakin toistaiseksi, koska never say never ja mitä näitä nyt on) viimeinen postaus täällä, en aio tätä blogia poistaa enkä piilottaa, vaan jättää tekstit luettavaksi niin teille kuin itsellenikin. Ensimmäisen blogini poistin, ja se harmittaa kovasti, sillä vanhoja postauksia olisi ollut erittäin hauskaa lukea. Ettei tämä menisi pahemmin jaaritteluksi, niinkuin se ehkä jo vähän tuppasi menemään, haluaisin jakaa kanssanne vielä hauskimpia ja parhaimpia blogimuistoja vuosien varrelta! Olkaapa hyvät.

Tää ulkoasu on jäänyt jotenkin hyvin mieleen. Tämä oli silloin 2013 kaikkien aikojen lempparein mukaan lukien tuon ihastuttavan tyttömäisen bannerin :D

Bannereissa saattoi aikoinaan esiintyä myös mitä ihanimpia juttuja kuten Victoria's Secretin kasseja ja korkokenkiä (:DD). Jossain vaiheessa oli myös in laittaa oma kuva banneriin.

Muistan vielä elävästi sen kesäisen päivän (2013), kuin sähköpostiin kilahti kutsu Indiedays Inspiration blogiyhteisöön. Kyllä melkein katosta hyppäsin läpi kun olin niin onnessani. Blogiyhteisön myötä pääsin tietenkin myös osallistumaan Indiedaysin bloggaajatapahtumiin. Tässä kuvassa sitä ollaan ylpeänä punaisella matolla Indiedaysin ekassa inspiration dayssa olevinaan kuin mikäkin julkkis konsanaan, haha.

Super iso juttu oli myös päästä Indiedaysin etusivulle nostettujen postauksien joukkoon. Tästäkin olin mitä ilmeisemmin hyvin innoissani koska kyseinen ruudunkaappaus on tallennettu tietokoneelle nimellä "MITÄHELEEEEEEEEEEEEEEE.bmp" :D Hauskan näköinen muuten tuo Indiedaysin vanha ulkoasu.

Blogin alkuaikoina kuvausmiljööllä ei ollut sen kummoisempaa väliä. Kunhan taustalla ei ollut tyyliin jotain roskista tai koirankakkaa. Kuva syksyltä 2012.

2014 tuskin näyttäydyin missään ilman puolinutturaa. Erilaiset flanellipaidat olivat myös lemppareita. Kuvauspaikaksi ei kelvannut mikä tahansa mesta vaan paikan täytyi sopia asuun ja kuvien fiilikseen. Ei voi muuta kun hattua nostaa Artturille, joka joutui lähtemään kaikenmaailman kuvausreissuille jopa muutamia kertoja viikossa.

Hyppykuvat oli myöskin mun mielestä tosi hauska juttu. On ne kyllä itseasiassa edelleen.

"Epäonnistuneet asukuvat" -postaukset viihdyttivät lukijoita usempaankin kertaan.

 Kun postausaiheiden keksiminen takkusi, oli helppoa heittää väliin legendaarinen instakuulumiset -postaus.

Lienee sanomattakin selvää, että kampaukset olivat tämän blogin yksi tärkeimmistä jutuista. Enpä olisi silloin joskus uskonut, että joku haluaa vielä näitä lehdenkin sivuille!

Kaikista parhain juttu mitä tän blogin kautta oon saanut, on ihanat ystävät! Kiitos Juulia, Heidi, Enni ja Linda kun oon saanut tutustua teihin

Huh ja vau, olipahan harrastus (vai voisko sanoa että elämäntapa?)! Iso kiitos vielä kaikille lukijoille, on ollut ilo kirjoitella teille ja päästä vuorovaikuttamaan kommenttiboksin puolella kanssanne! 

Kiitos ja näkemiin, halataan kun tavataan :)

9/11/2017

HIUSTEN KASVU KAHDESSA VUODESSA

 2015 / 2016 / 2017

Vuosi sitten päätin alkaa mielenkiinnosta seuraamaan, millaista vauhtia mun hiukset oikein kasvaa ja kuinka pitkäksi. Tässäpä siis näkyy, että kyllä nuo on vielä tuosta viimevuodesta saaneet pituutta, vaikken näin suurta eroa odottanutkaan näkeväni! Mielenkiinnolla odotan, milloin saavutan sen maagisen geneettisen maksimipituuteni, josta ei enää pidemmäs päästä :D

Mitä pidemmäksi hiukset kasvaa sitä enemmän tarvitsee myös käyttää aikaa niiden hoitamiseen. En halua enää olla samatta tilanteessa kuin joskus neljä vuotta sitten, kun en suostunut luopumaan puhki kuluneista kutreista jotka ovat ohutta kuin hiirenhäntä :D huh. Mietin, että pitäis löytää jokin uusi tehokas hoitoaine, joten jos sulla on jokin hyvä hoitsikka mielessä niin otan ehdotuksia vastaan!

Hauskaa alkuviikkoa!

9/03/2017

LOMA KOSILLA

Niinhän siinä kävi, että vietin mun tän kesän kaikki lomapäivät ulkomailla! :D Venäjän reissun lisäksi suunnattiin elokuun alkupuolella kohti lämpöä, ihanalle Kosin saarelle Kreikkaan yhdessä Artturin ja meidän ystäväpariskunnan kanssa. Mun on ihan sairaan vaikea keksiä sanoja kuvailemaan tätä reissua, se oli vaan niiiin uskomattoman ihana!

Mitä me sitten viikon aikana puuhailtiin? Ekat päivät pyhitettiin rentoutumiselle ja auringonotolle meidän hotellin uima-altaalla (kiitos sille ihmiselle, joka on ollut niin nero ja keksinyt sijoittaa allasalueen katolle, maailman paras systeemi!) ja tottakai hyvästä ruuasta nauttimiselle. Kuluneen viikon aikana tehtiin myös skootteriretki vuorille, käytiin katsastamassa ihana Tigakin hiekkaranta, käytiin laivaretkellä kiertämässä kolme eri saarta, päästiin katsomaan delfiinejä sekä sukeltamaan upeissa kirkkaissa vesissä! Tällä pienellä saarella siis tekemistä riittää ja ajattelinkin tehdä erikseen Kos-vinkit postauksen kaikesta kivasta, mitä kannattaa kokea :)

Oon myös todella onnellinen siitä, että päätettiin lähteä reissuun neljän hengen porukalla! Yhdessä ideoimalla saatiin aikaiseksi kaikkea yllämainittua kivaa tekemistä ja seikkailuja eikä aika käynyt pitkäksi missään vaiheessa :) Kaikin puolin Kos oli lomakohteena upea, ja voin lämpimästi suositella tätä suloisen pientä saarta kaikille lomakohteeksi! Tuhannet kiitokset vielä parhaalle matkaseuralle Artturille, Heidille ja Tuomakselle! Heidille myös kiitos osasta kuvista :)

7/12/2017

KESÄKUULUMISET

Kuluneen kevään ja kesän aikana on tapahtunut jos jonkinmoista. On tapahtunut paljon ja aika kivoja juttuja. Taidanpa aloittaa ihan aikajärjestyksessä, joten palataanpa ajassa taaksepäin huhtikuuhun asti...

Meidän seitsemäntenä vuosipäivänä 18.4. Artturi oli päättänyt järjestää mulle pienen yllärin, ja suklaamunasta löytyikin muovisen lelun sijaan jotain ihan muuta ♥ Oon niin onnellinen että saan olla tän ihan parhaan tyypin tuleva vaimo! Häiden kanssa ei aiota kuitenkaan pitää mitään huimaa kiirettä, oon ite vähän sellanen tyyppi että haluan suunnitella tämmösiä isoja juttuja oikeesti pitkään ja hartaasti :D ja tottakai säästää rahaa että saadaan huisit juhlat!

Toinen iloinen yllätys oli se, että sain kesätyöpaikan koko kesäksi! En oo koskaan elämässäni valitettavasti onnistunut kesätyömarkkinoilta nappaamaan itselleni koko kesälle töitä, mitään pienempiä keikkaduuneja lukuunottamatta joten tällainen tuntuu kyllä aikamoiselta lottovoitolta näin työllisyystilanteen huomioon ottaen. Tuntuu tietenkin tosi erilaiselta, kun ei olekaan kesällä niin paljon vapaa-aikaa mutta toisaalta näillä keleillä sisällä istuminen ei haittaa yhtään :D Elokuussa mua odottaa kuitenkin viikon loma!

Kesäkuun alussa muutettiinkin sitten uuteen kotiin! Tämä on hyvin paljon samankaltainen kuin edellinen, mutta sijainti on huipulla paikalla ihan Jyväskylän keskustassa ja lattia on laminaattia (vihdoin!! t. muovimattoon kyllästynyt). Vielä täällä näyttää osittain keskeneräiseltä ja jotkut tavarat etsivät paikkaa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua jo kotoisammalta :)

Kesäkuun puolessavälissä toteutettiin pitkään haaveena ollut reissu Venäjälle Petroskoihin Artturin sukulaisten luo. Tää reissu oli kokonaisuudessaan rentouttava, avartava ja lämminhenkinen. Päivät vietettiin kaupungissa ja nähtävyyksiä katsellen (huom ylemmässä kuvassa ne kuuluisat Äänisen aallot!) ja iltapäivällä palattiin majoituspaikkaamme eli Artturin mummon mökille suloiselle siirtolapuutarhatyyliselle alueelle. Matka sujui oikein hyvin ilman ihmeempiä kommelluksia, mutta kotiin palatessa huomasin mukaan tarttuneen sitkeän pöpön, joka pisti mut sairastelemaan viikoksi :D Opinpahan nyt tästä ainakin, että aina pitää olla tarkkana reissussa ettei tällaisia satu tulevaisuudessa!

Mitä teidän kesään kuuluu? Töitä, lomamatkoja vai ihan jotain muuta?