5/27/2016

VIELÄ ON PALJON OPITTAVAA

Ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt ohi. Olen oppinut hurjan paljon kaikkea, mutta on joitakin asioita mitä olisi hyvä vielä kehittää. Tänään en aio kuitenkaan pohtia sitä, kuinka hyvin hallitsin yrittäjyyden perusteet tai minkä arvosanan sain ensimmäisestä raportistani, vaan sitä kuinka käsittelin kaikkea oppimiseen, osaamiseen ja suorittamiseen liittyvää. Kirjoitan tästä siksi, että saisin käsiteltyä tätä asiaa myös muualla kuin pääni sisällä ja saattaisin tätä kirjottaessa vaikka oppiakin jotain.

Olen ollut aina kova stressaamaan asioista, ja yliopisto-opinnoissa en tehnyt poikkeusta. Vuoden aikana loin itselleni yllättävän paljon suorituspaineita, vaikka olin kesällä itselleni lupaillut, että mitään ei tarvitse sitten kouluun sisäänpääsyn jälkeen stressata. Koska tulen vaihtamaan pääainetta, siihen tarvitaan tietenkin riittävä keskiarvo osasta opintoja, mikä lisää paineita. Mutta onko silti järkevää vetää ihan mieletöntä stressiä jokaisesta sellaisesta kurssista? Ei.

Tässä päästäänkin ensimmäiseen kehityskohteeseen, eli itseluottamukseen. Monesti olen ajatellut, että hiivatti en pääse tätä ollenkaan läpi, mutta lopulta tulokset ovat kuitenkin osoittaututeet ihan hyviksi. Jos eivät, on annettu mahdollisuus yrittää uudestaan. Monet turhat tenttiahdistuspaniikit olisin voinut sivuuttaa sillä, että olisin vain sanonut itselleni että kyllä sä hei osaat. Jos et ekalla onnistu niin tokalla sitten!

Toinen asia, mikä olisi hyvä oppia, olisi lopettaa itsensä vertailu muihin. Harmitus iskee, kun nyt saikin huonomman numeron kun kaveri. Miksi ihmeessä? On turhaa verrata itseään toiseen, kun ainoastaan oma suoritus vaikuttaa omiin opintoihin. Myös opiskelutahdissa olisi hyvä pitää huolta vain siitä, mikä on sopiva kurssimäärä itselle eikä verrata sitä kavereihin. Me ollaan kaikki erilaisia oppijoita. Toiset hallitsee monta kurssia samaan aikaan, ja toiset ottaa mielummin ne muutamat joihin keskittyy samaan aikaan.

Pitäisi myös osata olla ylpeä omista suorituksistaan. Vaikka tulos ei olisikaan kiitettävä tai erinomainen, se ei tarkoita että tässä ollaan nyt epäonnistuttu. Ei pitäisi odottaa "sitkun mää saan sen vitosen (erinomainen) niin voin vihdoinkin olla tyytyväinen itseeni". Kun on oikeasti tehnyt parhaansa, se on jo itsessään todella hyvä suoritus!


Huh, tuntuipas hyvältä kirjoittaa nää asiat "auki"! Jatkossa lupaan käydä kertaamassa nuo kolme lihavoitua kohtaa ja palautella mieleen, mikäs se olikaan nyt tärkeää. Loppuun nyt sitten todettakoon, että voin olla hyvin tyytyväinen siihen, mitä olen fuksivuonna saanut aikaan. Olen saanut tehtyä opintoja enemmän kun osasin odottaa ja vielä ihan hyvin arvosanoin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

5/24/2016

BLOGINI TARINA



Sain Essiltä blogini tarina - haasteen, missä on tarkoitus kertoa oman blogin syntymisestä ja sen kohokohdista sekä kehityksestä. Ajattelin että jos tässä vähän mukavasti illan piristykseksi tarinoin mutta hupsistakeikkaa jo kuvien muokkaaminen vei yllättävän paljon aikaa, mun blogihan on ei oo kovin vanha eiku häh ens syksynä tulee jo neljä vuotta kun tämän aloitin! Kuvia selatessa palautuivat mieleen niin kohokohdat kuin alamäetkin, joten täsänää nyt ois kronoloogisessa järjestyksessä! (Löysinpä jopa vanhan ja ehkä vielä ihkaensimmäisen bannerin tohon ekaks kuvaks :D)

Koko bloggaustaipaleenihan alkoi tammikuussa 2012, kun olin jo jonkin aikaa oman blogin perään haikaillut. Silloinen blogi oli nimeltänsä Anni's ja höpöttelin niitä näitä mun arkipävistä kera random kuvien. Puoli vuotta sitä kesti kunnes mua alkoi häiritsemään blogi, jossa ei ollut sitä kuuluisaa "punaista lankaa" ja päädyinkin luomaan A piece of inspirationin. Päätin, että jätän randomit aiheet vähemmälle ja kirjottelen jotain, mistä lukija voi riipasta itselleen palasen tai pari inspiraatiota. Aiheet liikkuivat lähinnä muoti- ja kauneusjutuissa. Tuohon aikaan myös innostuin hiustutorialien tekemisestä ja aloin pikkuhiljaa lisäillä niitä blogiini.

Vuonna 2013 blogini ja minä elimme suloisen tyttömaisen hömpän aikakautta. Asukuvia värittivät söpöt pastellivaaleat sekä klassisen naiselliset asut ja kampaustutorialeja oli tarjolla lähes joka viikko. Loppukesästä sain sähköpostiini kutsun Indiedays Inspirationiin ja riemusta kiljuen vastasin pyyntöön myöntyvästi. Löytyivä vielä ruudunkaappauskuva siitä, kun löysin oman pikkuisen postaukseni Indiedaysin etusivulta ja olin varmaan tippua tuolilta silloin, haha :D Aloitin myös oman hiusvärin kasvatusprojektin, joka herätti paljon keskustelua ja "vertaistukea" muiden kasvattajien kesken.

2014, oi tuo blogini kultainen aikakausi. Postausintoa oli vaikka muille jakaa, kuvia otettiin hurjat määrät ja tekstiä naputtelin lähes joka ilta. Oman värin kasvatus jatkui ja eteni hyvää vauhtia ja kävin siitä säännöllisesti joka kuukausi blogissa raportoimassa. Kampaustutorialeja oli helppo ja mukava duunailla tuohon vähän kuivahtaneeseen kuontaloon ja niitä syntyikin useita kuukaudessa. Asukuvien määrä lisääntyi hurjasti ja kerrankin olin oikein tyytyväinen sen aikaiseen tyyliini. Sanotaanko, että tuona vuonna blogin kanssa kaikki oli aika jees. Näihin postauksiin vieläkin joskus palaan kun koen inspiraation puutetta.

Edellisenä vuonna saavutettu hyvä draivi jatkui. Kirjoitin edelleen pääasiassa asu- ja hiusjuttuja. Vaikka postauksia tuli, alkoi sisäinen into hiipua kesän tienoilla. Olin jotenkin vähän pihalla kaikesta. Syksyllä alkoi yliopisto ja uudet kuviot, ja automaattisesti postauksien määrä koki vähenemisen. Jossain vaiheessa koin jopa suurta ärsytystä, paineita ja ahdistusta koko blogia ja bloggaamista kohtaan ja aattelin että poistan koko p*skan :D Onneksi en näin kuitenkaan tehnyt, vaan tajusin ettei oo pakko jokapäivä kirjottaa tai ahtaa itteään johonkin muottiin jos ei haluu!

Tässä me ollaan nyt. Mää ja mun blogi. Kirjotan sillon kun haluan enkä ota turhia paineita. Uutena pienenä innostuksen kipinänä mainittakoon sisustusjutut, joiden kirjoittamisesta ja kuvaamisesta olen erityisesti nauttinut tämän vuoden puolella. Oon kiitollinen itselleni nyt, kun olin fiksu enkä uhoissani mennyt poistamaan blogia. Ehkä tiesin että tänne mä kuitenkin palaan kun tykkään tästä oikeestaan aika paljon >:D Eipä muuta kun kohti uusia haasteita ja villityksiä!

Ja vielä lopuksi jännittävä kysymys. Onko siellä joku joka on seurannut tätä sangen sekalaista nettipäiväkirjaani sieltä ihan alkutaipaleilta asti? Jos olet, ilmianna itsesi!

Ja ihan loppujenlopuksi, tää haaste piti viel laittaa eteenpäin! Mä oon surkein ikinä valitsee ne keiden haluisin tän tekevän koska haluun että kaikki te bloggaajat ketkä siellä luitte tän, teette tän N-Y-T NYT ja linkkaa sen sitten mulle luettavaks! ;)

5/18/2016

PIENI HAUSKA IDEA

Vaihdoin pari viikkoa sitten kasveille isompia ruukkuja ja samalla istutin uuden pikkuisen söpön kaktuksen. En halunnut taas ostaa uutta tavallista ruukkua, vaan keksin istuttaa kaktuksen tyhjään tomaattimurkatölkkiin. Ihan hauska ja samalla kätevä kierrätysidea :D Seuraavan kaktuksen haluaisin istuttaa yhteen tiettyyn nättiin papupurkkiin, mutta ainoa ongelma on vain se etten syö papuja, heh.

Viimeviikkoina oon kasvijuttujen lisäksi sisustellut meidän makkaria ihan uuteen uskoon, kuvia luvassa sitten kun se on kokonaan valmis (eli aikaa menee kyllä hetki...). Oon myös inspiroitunut paljon vanhojen esineiden ja huonekalujen hyödyntämisestä sisustuksessa ja etsinnässä olisikin kaksi samanlaista yöpöytää joltain kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Joten Jyväskylän suunnalla asuvat, saa antaa vinkkejä :)

5/11/2016

KESÄ VEI MUKANAAN

Siitä on ihan huomaamatta hujahtanut pari viikkoa, kun viimeksi tänne blogiin kirjoittelin. Vapun juhlinnan jälkeen alkoikin upeat lämpimät kelit ja tuli viihdyttyä yllättäen enemmän ulkona auringon alla kuin sisällä :) Näihin kahteen viikkoon on vappujuhlien lisäksi mahtunut vaikka mitä hulinaa. Auringonottoa ja piknik rannalla, rakkaan ystävän polttarit sisältäen upeita uusia elämyksiä kuten esimerkisi tuo kuvassa näkyvä seikkaulupuisto! Maanantai ja tiistai vietettiin opiskelutovereiden kanssa mökillä ja raahattiin jälleen kerran meidän rakas ystävämme, eli palju mukaan :D Tykkäämme kylpemisestä aika kovasti. Viimeistään siinä illan hämärässä lintujen ääniä kuunnellessa ja todetessani että luonto elää yölläkin, tuli fiilis että se on kuulkaa kaverit kesä ny! Nauttikaamme jokaisesta hetkestä vaikka vähän viilenisikin