5/27/2016

VIELÄ ON PALJON OPITTAVAA

Ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt ohi. Olen oppinut hurjan paljon kaikkea, mutta on joitakin asioita mitä olisi hyvä vielä kehittää. Tänään en aio kuitenkaan pohtia sitä, kuinka hyvin hallitsin yrittäjyyden perusteet tai minkä arvosanan sain ensimmäisestä raportistani, vaan sitä kuinka käsittelin kaikkea oppimiseen, osaamiseen ja suorittamiseen liittyvää. Kirjoitan tästä siksi, että saisin käsiteltyä tätä asiaa myös muualla kuin pääni sisällä ja saattaisin tätä kirjottaessa vaikka oppiakin jotain.

Olen ollut aina kova stressaamaan asioista, ja yliopisto-opinnoissa en tehnyt poikkeusta. Vuoden aikana loin itselleni yllättävän paljon suorituspaineita, vaikka olin kesällä itselleni lupaillut, että mitään ei tarvitse sitten kouluun sisäänpääsyn jälkeen stressata. Koska tulen vaihtamaan pääainetta, siihen tarvitaan tietenkin riittävä keskiarvo osasta opintoja, mikä lisää paineita. Mutta onko silti järkevää vetää ihan mieletöntä stressiä jokaisesta sellaisesta kurssista? Ei.

Tässä päästäänkin ensimmäiseen kehityskohteeseen, eli itseluottamukseen. Monesti olen ajatellut, että hiivatti en pääse tätä ollenkaan läpi, mutta lopulta tulokset ovat kuitenkin osoittaututeet ihan hyviksi. Jos eivät, on annettu mahdollisuus yrittää uudestaan. Monet turhat tenttiahdistuspaniikit olisin voinut sivuuttaa sillä, että olisin vain sanonut itselleni että kyllä sä hei osaat. Jos et ekalla onnistu niin tokalla sitten!

Toinen asia, mikä olisi hyvä oppia, olisi lopettaa itsensä vertailu muihin. Harmitus iskee, kun nyt saikin huonomman numeron kun kaveri. Miksi ihmeessä? On turhaa verrata itseään toiseen, kun ainoastaan oma suoritus vaikuttaa omiin opintoihin. Myös opiskelutahdissa olisi hyvä pitää huolta vain siitä, mikä on sopiva kurssimäärä itselle eikä verrata sitä kavereihin. Me ollaan kaikki erilaisia oppijoita. Toiset hallitsee monta kurssia samaan aikaan, ja toiset ottaa mielummin ne muutamat joihin keskittyy samaan aikaan.

Pitäisi myös osata olla ylpeä omista suorituksistaan. Vaikka tulos ei olisikaan kiitettävä tai erinomainen, se ei tarkoita että tässä ollaan nyt epäonnistuttu. Ei pitäisi odottaa "sitkun mää saan sen vitosen (erinomainen) niin voin vihdoinkin olla tyytyväinen itseeni". Kun on oikeasti tehnyt parhaansa, se on jo itsessään todella hyvä suoritus!


Huh, tuntuipas hyvältä kirjoittaa nää asiat "auki"! Jatkossa lupaan käydä kertaamassa nuo kolme lihavoitua kohtaa ja palautella mieleen, mikäs se olikaan nyt tärkeää. Loppuun nyt sitten todettakoon, että voin olla hyvin tyytyväinen siihen, mitä olen fuksivuonna saanut aikaan. Olen saanut tehtyä opintoja enemmän kun osasin odottaa ja vielä ihan hyvin arvosanoin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

6 kommenttia:

  1. Mulle on vasta ammattikorkeessa tullu sellanen stressaus ja tenttipaniikki ja hirveät suorituspaineet. Kaikesta pitäis saada vähintään se nelonen ja oon muutamaankin kertaan tuhertanu itkua kun oon panostanu tosi paljon ja sit on tullukin vaan joku kakkonen. Oonkin vasta nyt pari vuotta opiskeltuani yrittäny opetella muistamaan, että tärkeintä on kuitenkin oma oppiminen eikä kurssiarvosanat välttämättä aina vastaa sitä oppimisen tasoa. Mut nää on just sellasia asioita, että kun niitä miettii niin ne ei ehkä tunnu enää niin isoilta jutuilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voieii tiiän niin ton fiiliksen!! Mut totta tosiaan, tärkeintä on nimenomaan se, että on oppinut asiat eikä se numero mikä sieltä tulee :) Ja näitä onkin hyvä miettii just ton takia että ymmärtää mikä on tärkeintä :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Oon kanssa ''hyvä'' asettamaan itselleni korkeita tavoitteita, vaikka syytä moiseen ei aina olisi. No jospa taas kesän myötä oppisi rentoutumaan ennen kuin syksyllä alkaa suoritus nimeltä gradu :D

    Mistä nää kuvat muuten on otettu, oon ite kanssa jyväskyläläinen, mutta ei ainakaan mun silmään näytä tutulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti kesä rentouttaa mukavasti ja paljon tsemppia gradun tekemiseen! :) Nää on Alban rannasta ihan lähellä sitä uimarantaa missä on noi pukukopit, toi silta on jääny mulla tosi monta kertaa huomaamatta ennen kun tajusin et hei täällähän on tämmönen! :D

      Poista
  3. Ihan uteliaisuuttani, ootko mahdollisesti vaihtamassa tjt:lle? Tai oon vaan kuulostellut että tjt-tietotekniikka on se väli millä ihmiset pomppii, sukulaisaineita kun ovat :D

    Tosi hyvin kirjoitettu, voin samaistua! Mietin että miten en oo sun blogiin aiemmin jo eksynyt.. Ihanaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sinne oon vaihtamassa! :) Onneks ne on samassa tiedekunnassa, niin oon voinut jo koko vuoden lukea tjt kursseja :) Oi kiitos, mukava kuulla! Ihanaa kesää sinnekin :)

      Poista