11/22/2016

EPÄSUOSITUT MIELIPITEENI


Tätä tulee vastaan ties kuinka monessa blogissa, mutta mulla tuli sen verran mieleen tähän liittyvää settiä että pakko toteuttaa >:D aloitetaas

En tykännyt yhdestäkään Hobitti- elokuvasta. Katsoin ne kaikki mutta suoraan sanottuna ei napannut. Muistan kysesistä elokuvista lähinnä sen lohikäärmeen.

Mua ärsyttää se snapchatin koirafiltteri :D etenkin jos törmään siihen instagramin puolella. Sori tästä.

En ymmärrä kangasmerkkimuotivillitystä. Niitä on farkuissa, paidoissa ja ties missä. Mun osalta semmoiset kuuluu lähinnä opiskelijahaalareiden koristukseksi.



 Kahvi on parasta mustana! Maitokahvi taas jotain todellä yököttävää.

Tykkään tehdä samoja asioita uudelleen ja se on mun mielestä ihan ookoo. Esim. jos jossain ravintolassa olen löytänyt mieleiseni annoksen, saatan tilata sen saman joka kerralla :D etenkin Artturia tämä toisinaan kummastuttaa ja ärsyttää.

Lontoo matkakohteena ei kiinnosta minua.


Joulu on ihan mukava juhla, mutta on jotenkin älytöntä että kaikki joulukrääsä ilmestyy kauppoihin ennen kuin halloween on juhlittu.

Kun ensilumi sataa, tulen lähinnä vihaiseksi :D prkl en pääse pyörällä kouluun.

En ole vieläkään tajunnut, miksi Vain elämää- sarjaa hehkutetaan niin paljon.

11/07/2016

LAUANTAILTA


Hattu NELLY / mekko & laukku H&M / takki & pörröbomber BIKBOK / kengät VAGABOND

Kuvat: Juulia / Juulia S.

Lauantai, Helsinki, kuohuvaa ja blogihömppää. Kiitokset kaikille asianomaisille! Minulla oli oikein mukavaa. Pitkästä aikaa myös minä ja päivän vaatetukseni päädyimme kameran eteen. Musta on kuvista päätellen noussut iloiseksi suosikkivärikseni ja olen nykypäivänä myös erityisen mieltynyt hattuihin.

Nyt keitän ison kupin teetä, kaivelen netflixistä jotain kivaa katsottavaa enkä mieti huomista koulupäivää. Rattoisaa maanantaita kuomat!

11/02/2016

AJATUKSIA INTTILESKEYDESTÄ


Tänään jäljellä 43 aamua. Eipä sentään sen enempää. Mutta miltäpäs tämä kauan odotettu (ehkä hieman myös pelätty, haha) inttileskeys on sitten tuntunut? Ensimmäiset ajatukset koko hommasta tuntui aika turhauttavilta. Miksi tää tapahtuu vasta tän ikäsenä ja kesken molempien yliopisto-opintojen, onko nyt ihan pakko? Oisko ollut helpompaa molemmille sillon heti lukion jälkeen 19-vuotiaina? Mutta nyt kun tarkemmin mietin, voin kuitenkin suoraan todeta, että ei. Vaikka kiva järjestely tämä Artturin intti ei kokonaisuudessa olekaan, on se paljon helpompaa kokea nyt kuin siinä vaiheessa elämää, kun kaikki on vielä lukion jälkeen ihan sekaisin ja auki. Silloin tarvitsin Artturia mun rinnalle enemmän kuin koskaan. Nyt pärjään ihan hyvin yksinkin, vaikkei yksin asusteleminen olekaan omasta mielestäni kovin mukavaa.


Alkuun mua ärsytti kaikista eniten inttileskikuittailut, mitä muilta ihmisiltä sain, nimittäin mua ei tilanne sillä hetkellä naurattanut ollenkaan (nyt voin onneksi jo naureskella asialle :D). Lisäksi toitotettiin paljon muun muassa sitä, että "opitpahan asumaan yksin ja tekemään ruokaa" ja "yksinasuminen kasvattaa luonnetta". Asumisen kanssa ei oikestaan muuttunut mikään muu, paitsi se että kotityöt tulee tietenkin tehtyä kaikki itsekseen ja tylsyys ja harmitus iskee usein, kun kotona ei odotakaan ketään kenen kanssa vaihtaa päivän kuulumiset. Olenhan aika ihmisläheistä tyyppiä nimittäin. Yksin pitää tottakai jokaisen aikuisen ihmisen osata olla, mutta kukaan ei voi kuitenkaan pakottaa pitämään siitä. Ruuanlaitossa on ihme kyllä tapahtunut jonkinmoista kehitystä, tai ainakin olen oppinut kokkaamaan luovemmin ja kokeilevammin, koska ei ole paineita siitä että toinen joutuis syömään sitä mahdollisesti epäonnistunutta ruokaa, haha.

Vaikka edellä mainitsin, etten suuremmin tästä yksin olemisesta nauti, on siinäkin silti puolensa. Saan aavistuksen enemmän asioita aikaiseksi ja mikä parasta, saan päättää itse milloin siivoan ja voin elää sotkuisessa kämpässä kenenkään valittamatta jos tahdon >:D Tällainen erossa oleminen on tehnyt ehkä myös hyvää parisuhteelle. Ollaan opittu molemmat arvostamaan sitä lyhyttä aikaa mikä saadaan viettää viikonloppuisin ja jälleennäkeminen on aina yhtä ihanaa ja sitä aina viikot odottaakin. Ehkä se on niin, että yhteistä aikaa arvostaa enemmän kun saa vähän ikävöidä. Löytyykö ruudun toiselta puolelta kenties inttileskikohtalotovereita?