11/20/2017

AIKA SANOA NÄKEMIIN

Niin se aika vaan kuluu ja tämäkin blogi, uskokaa tai älkää, on jo huikeat viisi vuotta vanha. Näihin kaikkiin viiteen vuoteen on mahtunut mahtavia kokemuksia ja ihmisiä, mitä olen tämän blogin kautta elämääni saanut. Mutta aika aikansa kutakin, näyttää tämä pieni blogini tulleensa tiensä päähän. Kun niihin muutamiinkin kommentteihin vastaaminen unohtuu ja bloggeriin koittaa kirjautua kerta toisensa jälkeen yliopiston käyttäjätunnuksilla, voi olla sanomattakin selvää että tämä paikka tuntuu jo hiukan vieraalta :D Ja kuten olen jo varmaan aiemmin todennut, on blogimaailma kehittynyt sellaiseen suuntaan, joka ei tunnu omalta minulle.

Vaikka bloggaaminen on tuonut elämääni paljon ihania asioita, olen huomannut kuluneen vuoden aikana kuinka paljon blogi ja some on aiheuttanut myös stressiä minulle aikaisemmin. Eläminen kameran linssin läpi, jatkuva kuvien julkaiseminen blogiin ja instagramiin ja niinkin turha pettymysten pettymys, kun yksikin seuraaja lähtee (nyyhkis), oli yllättävän kuluttavaa nuorelle ihmiselle. Nyt kun tuon kaiken on jättänyt taakseen ja kuvia tulee otettua ja lisättyä someen silloin kuin kivalta tuntuu välittämättä minkään valtakunnan seuraajamääristä ja muusta turhasta, on elämä ollut paljon rennompaa ja mikä parasta, olen oppinut olemaan tilanteissa läsnä ja nauttimaan niistä. Jokaisesta ihanasta hetkestä ei tarvitse ottaa kuvaa. Muistakaa ihmiset rakkahat tekin nauttia täysillä jokaisesta hetkestä.

Vaikka nyt tämä on (ainakin toistaiseksi, koska never say never ja mitä näitä nyt on) viimeinen postaus täällä, en aio tätä blogia poistaa enkä piilottaa, vaan jättää tekstit luettavaksi niin teille kuin itsellenikin. Ensimmäisen blogini poistin, ja se harmittaa kovasti, sillä vanhoja postauksia olisi ollut erittäin hauskaa lukea. Ettei tämä menisi pahemmin jaaritteluksi, niinkuin se ehkä jo vähän tuppasi menemään, haluaisin jakaa kanssanne vielä hauskimpia ja parhaimpia blogimuistoja vuosien varrelta! Olkaapa hyvät.

Tää ulkoasu on jäänyt jotenkin hyvin mieleen. Tämä oli silloin 2013 kaikkien aikojen lempparein mukaan lukien tuon ihastuttavan tyttömäisen bannerin :D

Bannereissa saattoi aikoinaan esiintyä myös mitä ihanimpia juttuja kuten Victoria's Secretin kasseja ja korkokenkiä (:DD). Jossain vaiheessa oli myös in laittaa oma kuva banneriin.

Muistan vielä elävästi sen kesäisen päivän (2013), kuin sähköpostiin kilahti kutsu Indiedays Inspiration blogiyhteisöön. Kyllä melkein katosta hyppäsin läpi kun olin niin onnessani. Blogiyhteisön myötä pääsin tietenkin myös osallistumaan Indiedaysin bloggaajatapahtumiin. Tässä kuvassa sitä ollaan ylpeänä punaisella matolla Indiedaysin ekassa inspiration dayssa olevinaan kuin mikäkin julkkis konsanaan, haha.

Super iso juttu oli myös päästä Indiedaysin etusivulle nostettujen postauksien joukkoon. Tästäkin olin mitä ilmeisemmin hyvin innoissani koska kyseinen ruudunkaappaus on tallennettu tietokoneelle nimellä "MITÄHELEEEEEEEEEEEEEEE.bmp" :D Hauskan näköinen muuten tuo Indiedaysin vanha ulkoasu.

Blogin alkuaikoina kuvausmiljööllä ei ollut sen kummoisempaa väliä. Kunhan taustalla ei ollut tyyliin jotain roskista tai koirankakkaa. Kuva syksyltä 2012.

2014 tuskin näyttäydyin missään ilman puolinutturaa. Erilaiset flanellipaidat olivat myös lemppareita. Kuvauspaikaksi ei kelvannut mikä tahansa mesta vaan paikan täytyi sopia asuun ja kuvien fiilikseen. Ei voi muuta kun hattua nostaa Artturille, joka joutui lähtemään kaikenmaailman kuvausreissuille jopa muutamia kertoja viikossa.

Hyppykuvat oli myöskin mun mielestä tosi hauska juttu. On ne kyllä itseasiassa edelleen.

"Epäonnistuneet asukuvat" -postaukset viihdyttivät lukijoita usempaankin kertaan.

 Kun postausaiheiden keksiminen takkusi, oli helppoa heittää väliin legendaarinen instakuulumiset -postaus.

Lienee sanomattakin selvää, että kampaukset olivat tämän blogin yksi tärkeimmistä jutuista. Enpä olisi silloin joskus uskonut, että joku haluaa vielä näitä lehdenkin sivuille!

Kaikista parhain juttu mitä tän blogin kautta oon saanut, on ihanat ystävät! Kiitos Juulia, Heidi, Enni ja Linda kun oon saanut tutustua teihin

Huh ja vau, olipahan harrastus (vai voisko sanoa että elämäntapa?)! Iso kiitos vielä kaikille lukijoille, on ollut ilo kirjoitella teille ja päästä vuorovaikuttamaan kommenttiboksin puolella kanssanne! 

Kiitos ja näkemiin, halataan kun tavataan :)

2 kommenttia:

  1. Voi miten harmi, mutta ymmärrän kyllä päätöksesi! On ollut ihana lukea sun blogia ja kiva kun et sitä poista :) oon tykänny sun blogissa sellaisesta maanläheisyydestä ja samaistuttavuudesta kun sunkin elämä on ollu sellaista melko tavallista hyvällä tavalla. Nykyään blogeihin ei voi enää samallalailla samaistua jotenkin, joten jään kaipaamaaan sun blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsi miten kiva kuulla että oot tykännyt lukea tätä! :) Oon kyllä samaa mieltä sun kanssa nykyajan blogeista, juurikin tuon takia en oikein itsekään jaksa enää blogeja seurailla, kun ei oikein ole mitään samaistuttavaa. Vähän ikävä sitä aikaa kun blogit oli vielä niin arkisia ja blogeista poimitut inspiroivat asiat vielä kaikkien saatavilla :)

      Poista